4200 – 2000 eKr Hirvikosken kyläkunnan tarina alkaa jo esihistoriasta. Kinttumäeltä ja Palomäeltä löytyneet asuinpaikat sekä esinelöydöt muun muassa Antinniemestä ja Vastilasta osoittavat asutusta olleen näillä seuduin jo kivikaudella.

1347 Pyhtää siirtyi historialliseen aikaan. Vanhin säilynyt asiakirja Pyhtäästä käsitteli Ahvenkosken kalastusasioita.

1349 – 50 Musta surma pysäytti ruotsalaisten muuttoaallon Suomeen, jolloin Pyhtää jäi ruotsalaisasutuksen itäisimmäksi alueeksi. Hirvikoski on ollut aina suomea puhuvien asuttama kylä.

1422 Vanhimmassa säilyneessä Pyhtään käräjien pöytäkirjassa mainitaan yhden lautamiehen olleen Hirvikoskelta. Tämä on ensimmäinen kirjallinen maininta Hirvikoskesta.

1452 Viipurin linnanisäntä Eerik Akselinpoika Tott suoritti rajanvedon Hämeen ja Viipurin välillä. Samalla Haaviston ja Hirvikosken kylien rajat tarkistettiin Raussilan suhteen.

1495 – 1497 Vanha viha. Ruotsi ja Moskovan suurruhtinaskunta taistelivat Suomen ja Karjalan hallinnasta. Kymijoelle rakennettiin jo tuolloin puolustuslinja.

1539 Roomassa tehdyssä ”Carta marina” kartassa on merkittynä Päijänne eli ”Lacus Piente” ja siihen kaksi laskujokea.

1543 Ensimmäisessä Pyhtään maakirjassa on Haavistossa seitsemän taloa, joista kolme vakiintui maakirjatilaksi. Hirvikoskella eli Itä-Hirvikoskella kuusi taloa, joista vakiintui seitsemän maakirjatilaa. Näistä yksi katosi maakirjoista Ison vihan jälkeen. Vastilassa eli Länsi-Hirvikoskella oli seitsemän taloa, joista kuusi vakiintui maakirjatilaksi. Näistä kaksi liitettiin toiseen Ison vihan jälkeen.

1550 -luvulta 1800 luvun loppuun vallitsi ilmastoltaan tavanomaista kylmempi ajanjakso, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi.

1555 Kuningas Vaasan sihteeri Jaako Teitin Kymijoen kala-apajien tarkastuksessa Hirvikoski mainitaan lohi- ja siikakoskena.

1561 Mainitaan Pyhtään maakirjoissa ensimmäinen autiotila, joka oli Olavi Laurinpojan tila Vastilassa. Tilojen autioituminen oli vielä tuolloin harvinaista, mutta yleistyi sotien, kovan verotuksen ja katovuosien myötä myöhemmin.

1570 – 1595 Pitkä viha. Ruotsin ja Moskovan välinen sota päättyi Täyssinän rauhaan. Venäläisten tunkeutuivat useaan otteeseen rannikolle, mutta hyökkäykset eivät ilmeisesti yltäneet Hirvikoskelle. Yllätyshyökkäysten estämiseksi rannikon vartiointia tehostettiin ja myös Hirvikoskelaiset osallistuivat vartiointiin. Vuonna 1579 Jaakko Matinpoika ja Antti Laurinpoika Hirvikoskelta määrättiin 40 markan sakkoihin vartioinnin laiminlyönnistä.

1571 Kirjatun hopeaveroluettelon mukaan kyläkunnan varallisuus oli seuraavanlainen. Hirvikoskella oli kahdeksan veronmaksajaa, joiden yhteenlaskettu vero oli 304mk eli 38mk/maksaja. Vastilassa veroa maksettiin 577mk yhdentoista maksajan voimin eli keskiarvo oli 52mk.

Sihvo Antinpoika Vastilasta oli tuolloin 5. varakkain Pyhtäällä 106 markan omaisuudellaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pyhtään rikkaimman 118 markan omaisuus käsitti 1/2leiviskää kuparia, 2 hevosta, 7 lehmää, 5 hiehoa, 2 sikaa ja 8 lammasta.

1612 Kyläkunnassa oli kolme ratsumiestilaa. Haavistossa ja Hirvikoskella oli Tynni Arvinpojan ja Vastilassa Mikko Skotten ratsumiestilat. Ratsumiestila sai kruunulta verovapauden vastineeksi miehen ja hevosen varustamisesta sotaväkeen.

1644 Vastilan pellot, niityt ja takamaat määrättiin tangotettaviksi eli suoritettiin sarkajako. Jako mitattiin tietyn pituisella tangolla, siitä nimi tangotus.

1654 Koskioikeuden päätös antoi luvan ns. kuninkaanväylän sulkemiseen Kymijoen länsihaaran koskissa. Siten lohipadot ja muut kalastuslaitteet saivat yltää joen rannalta rannalle. Päätöksellä lienee ollut suuri vaikutus Hirvikosken lohenkalastukseen, vaikkakin lohen Hirvikoskelle asti oli varmaan ollut suhteellisen vähäistä jo aiemmin alempien koskien kovan kalastuspaineen vuoksi.

1655 Kylissä oli tuona vuonna läänityksessä eli rälssinä Vastilassa kaksi tilaa Hans Wrangelilla, Haavistossa yksi tila Carl Wreden perillisillä ja Hirvikoskella kuusi tilaa myöskin Wreden perillisillä. Wreden rälssit tekivät viikottaisen päivätyönsä ilmeisesti Hämeenkylän kartanoon ja suorittivat sen lisäksi muita veroja. Läänitystilat eivät maksaneet verojaan kruunulle vaan läänityksen haltijalle, joka määräsi veron suuruuden. Niskurointia ja jopa pienimuotoista kapinaa esiintyi rälssitalonpoikien keskuudessa ja riitoja selvitettiin usein käräjillä.

1657 Hirvikosken pellot ja niityt jaettiin sarkoihin.

1660-luvun alussa rekisteröitiin ratsumiestiloiksi Yrjölä ja Heikkilä Haavistosta, Piispa Hirvikoskelta ja Koskmattila ja Sihvola Vastilasta. Vastilan Hannula tuli rustholliksi vuonna 1666.

1693 – 1700 Jo 1500-luvulta alkanut ilmastollisesti kylmä jakso huipentui 1690-luvun suuriin nälkävuosiin. Kylmyys koetteli koko Pohjois- ja Keski-Eurooppaa ja aiheutti pahoja katovuosia toisensa perään.

Pahin vuosi koko Suomessa oli talvi 1696-1697. Joukottain väkeä lähti tien päälle etsimään ruokaa muilta seuduilta ja lukematon määrä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Pyhtäällä haudattiin 20.3.1695 – 3.10.1696 välisenä aikana 196 henkilöä.

1697 Viipurin lääniin, johon siis Hirvikoskikin kuului tuolloin, perustettiin Kaarle XI:n luoman ruotujakolaitoksen mukainen jalkaväkirykmentti. Neljä maakirjataloa muodosti ruodun, joka hankki yhden sotilaan. Sotilaalle kuului torppa ja pieni peltopalsta, sekä työvaatteet. Vastineeksi sotamies työskenteli rauhan aikana ruotutaloissa. Ruotu järjesti myös sotilaan kyydin ja muonituksen jokavuotisiin sotaharjoituksiin.

1700 – 1721 Venäjä, Puola ja Tanska hyökkäsivät Ruotsia vastaan jolloin syttyi Suuri Pohjan sota.

1710 – 12 Sotatoimien seurauksena Pyhtäälle tuli pakolaisia Baltiasta ja heidän mukanaan rutto. Vuonna 1710 Pyhtäällä haudattujen määrä nousi edellisvuoden 52:stä 129:ään.

1712 Pyhtäästä tuli sotatanner. Suomea puolustavan armeijan ylipäällikkö Georg Lybecker vetäytyi Hirvikoskelle elokuussa. Taisteluja käytiin kuusi päivää ja Lybeckerin jo harkitessa perääntymistä venäläiset yllättäen vetäytyivät takaisin 4.9.1712.

1713 – 1721 Isoviha. Venäjän armeija valtasi Pyhtään ja lopulta koko Suomen. Sota-aika oli siviiliväestölle vaikeaa Hirvikoskellakin. Vihollisarmeija aiheutti suurta tuhoa ryöstämällä ja polttamalla. Henkensä puolesta peläten väki piiloutui metsiin ja soille. Myös omien joukkojen huolto rasitti paikallista väestöä ja lukuisat tilat autioituvat.

Miehityksen kestäessä elämä pikkuhiljaa vakiintui uusiin oloihin. Venäjäläiset järjestivät hallinnon ensin seurakunnittain määräten papit vastaamaan niistä. Myöhemmin pappien tilalle asetettiin starosteja, veronkantomiehiä, joiden joukossa oli myös Hannu Klaunpoika Haavistosta. Uudenkaupungin rauhassa Viipuri jäi rajan taakse Venäjälle.

1720 Viipurin jalkaväkirykmentin katselmuksessa paljastui ruotusotilaiden karu kohtalo. Alun perin noin 900 miestä käsittänyt rykmentti oli huvennut 81:een mieheen. Selvinneiden joukossa oli myös muuan Hirvikoskelainen 50 vuotias naimisissa oleva Eskil Dräng, joka oli palvellut jo 20 vuotta.

1727 Käräjillä oli esillä Vastilan Koskmattilan kievari, joka oli ollut toiminnassa ilmeisesti jo ennen Isoavihaa.

1730 Hallinnollisessa uudistuksessa eli määräjakoisjärjestelyssä ratsumiestilat arvioitiin uudelleen ja vakituisiksi ratsutiloiksi eli rustholleiksi jäivät seuraavat tilat. Haavistosta Heikki Martinpojan isännöimä Yrjölä ja Eerik Martinpojan Heikkilä. Hirvikoskelta Piispa, jonka isäntänä oli Heikki Matinpoika. Vastilasta rustholleja olivat Pekka Hannunpojan isännöimä Hannula, Samuel Sihvonpojan Sihvola sekä Klaus Klaunpojan Koskmattila.

1731 Hirvikoskelta täytyi aina olla yksi kahdestatoista lautamiehestä Pyhtään käräjillä. Tuona vuonna Sihvo Niilonpoika Piispa halusi erota lautakunnasta vedoten vanhuuteen ja sairauteen. Hänen seuraajakseen valittu Klaus Hannunpoika Kottila suostui tehtävään vasta uhkasakkojen jälkeen. Klaus viihtyi tehtävässään neljä vuotta ja lautamies vaihtui Iisakki Sihvonpoika Piispaan. Hän jäi historiankirjoihin muun muassa olemalla syyskäräjillä 1737 niin juovuksissa, ettei pystynyt osallistumaan niihin ollenkaan.

1741 Syttyi niin sanottu Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välille.

1742 – 1743 Pikkuviha. Ruotsin armeijan peräännyttyä Kymijoen länsipuolelle käytännössä taisteluitta miehitti Venäjä jälleen kerran Pyhtään. Taisteluja ei tällä kertaa Hirvikoskella käyty, mutta Ruotsin armeijalla oli pariinkin otteeseen vahvat vartiot.

Vaikka miehityksen tuhot olivat lievemmät kuin Isonvihan aikana, niin silti vahingot olivat suuret. Hirvikosken Piispan sekä Marttilan tilojen menetyksiä kuvataan näin. Sato ja niityt perusteellisesti syöty, rakennuksista puuttuvat katto ja lattia sekä ikkunat ja ovat ja muuta omaisuutta menetetty.

Braskin, Kottilan, Anttilan ja Yrjölän tilojen kohtalo oli vielä karumpi. Rakennukset oli osin poltettu tai revitty siltatarvikkeiksi ja asukkaat olivat ”täysin kurjistuneet” ja jättäneet tilan autioksi. Samoin olivat autioituneet Vastilasta Kaivola, Hannula, Koskmattila, Sihvola ja Pässilä eli koko kylä. Yrjölä, Heikkilä ja Eerola Haavistosta selvisivät sentään asuttuina ja menettivät vain sadon ja muuta omaisuutta.

1743 7. elokuuta solmitussa Turun rauhassa Kymijoesta tuli rajajoki. Haavisto ja Vastila jäivät Ruotsin ja Hirvikoski Venäjän alaisuuteen.

1779 – 80 Kymijoella oli suurtulva. Päijänne oli kaksi metriä normaalia korkeammalla ja joki tulvi koko matkalla. Tulvavedet nousivat niin, että Kymijoelle tuli uusi kuudes laskuhaara Rapakivenjärven ja Tavastilanjoen kautta mereen.

1788 – 1790 Sodittiin Kustaan sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Taisteluja käytiin myös Hirvikoskella. Sodan loppuvaiheilla itse Kustaa III vieraili Hirvikoskella matkallaan Värälään.

1797 Alkoi köyttöaika kun tsaari Paavali alkoi ottaa Suomesta sotilaita Venäjän armeijaan. Miehet täytyi usein laittaa köysiin, jotta heidät saatiin vietyä Venäjälle, sillä useimmiten sille tielle jäätiin lopullisesti eikä kotikylää enää nähnyt.

1808 – 1809 Suomen sota jonka seurauksena Venäjä valloitti koko Suomen.

1832 Hirvikosken isojaon toimitus vahvistettiin 15.5.1832

1836 Pahin tuhotulva sitten 1770-luvun. 1848 Hirvikosken isojaon ensimmäinen jakotoimitus saatiin päätökseen 26.4.1848

1898 Nykyisen, järjestyksessään neljännen koulurakennuksen avajaiset.

1898 – 99 Kymijoen tuhoisimmat tunnetut tulvat. Vedenpinta nousi jopa kolme metriä normaalin yläpuolelle ja vesi peitti pahimmillaan yli 11 000 hehtaaria maata. Virtaama oli esim. Voikkaalla 850 kuutiota sekunnissa eli yli kaksi kertaa enemmän kuin tavallisena tulvahuippuna. Vedet virtasivat jälleen Tavastilanjoen kautta mereen.

1902 Stockforsin puuhiomo valmistui ja vuotta myöhemmin voimala.

1909 Klåsarönkoskeen rakennettiin 1200kW voimalaitos.

1910 Kinttumäen soranotossa löydettyä kivikautista asuinpaikkaa tutki tarkemmin Julius Aulio. Kaivauksissa löytyi runsaasti niin sanotun kampakeraamisen ajan esineistöä ja jäänteitä tulisijoista.

1911 Hirvikosken Osuuskassa perustettiin.

1914 – 1918 Ensimmäinen maailmansota

1917 Suomi itsenäistyi

1918 Suomen sisällissota

1923 – 24 Jälleen tulvia Kymillä ja ne sysäsivät liikkeeseen suunnitelmat Kymijoen laajemmista perkauksista.

1920 -luvun lopussa Hirvikosken uusjako laitettiin vireille.

1930 – 33 Koskien ja virtapaikkojen perkaustoiminta tulvien ja etenkin hyytötulvien välttämiseksi toteutettiin Kymijoella. Myös Hirvikoski perattiin louhimalla kanava Myllykoskeen ja poistamalla kiviä.

Työ oli valtava tuon ajan välineillä ja tekniikalla ja siihen tarvittiinkin paljon miestyövoimaa. Lähikylien asukasluku moninkertaistui perkauksen ajaksi.

Perkausten havaittiin muuttavan laskuhaarojen virtaamia liiaksi, joten Hirvivuolteelle rakennettiin puinen järjestelypato. Tammijärven alapuolelta perattiin Hattarvirtaa ja Klåsarönkoskea sekä rakennettiin Paaskoskeen järjestelypato. Perkausten seurauksena Tammijärven pinta aleni noin metrillä.

Ahvenkoskelle rakennettiin voimalaitos ja lohen nousu ylemmäs jokeen estyi täysin. Pitkän kädenväännön jälkeen Klåsarönkoskeen ja Stockforssiin rakennettiin kyllä kalatiet, mutta ne eivät toimineet. Myös Ahvenkosken voimalalle rakennettiin erikoinen kalahissi, mutta sitä kalat eivät käyttäneet senkään vertaa.

1939 – 1940 Talvisota

1941 – 1944 Jatkosota

1945 Hirvikosken uusjako kokonaan valmis.

1947 Hirvivuolteen puinen järjestelypato korvattiin nykyisellä betonisella säännöstelypadolla.

1950-luvulla valmistui uusi koulurakennus vanhan vierelle.

1952 Paaskosken voimalahanke peruutettiin, ky s.440

1953 Hirvikosken osuuskassa sulautettiin Kymijoen osuuskassaan eli nykyiseen Kymijoen osuuspankkiin. Samalla osuuskassa osti tontin sivukonttoria varten ja rakentaminen käynnistettiin saman tien.

1974 – 75 Hyytökaudella Kymissä virtasi vettä enemmän kuin koskaan on havaittu. Pernoolla haaraumakohdin virtaama oli noin 800 m3/s tavallisen kevättulvahuipun 450m/s sijaan.

1984 Hirvikosken nykyinen silta vihittiin käyttöön.

1989 Stockforsin hiomo lopetettiin.

1989 Osuuspankille uusi konttori uuden rivitalon päätyyn.

1990 Osuuspankin konttori ryöstettiin.

1996 Valkmusan kansallispuisto perustettiin.

1997 Osuuspankin konttori suljettiin.