Hirvikosken kylä on itsessään nähtävyys – kun saavut kylän raitille tunnet ajan pysähtyneen positiivisella tavalla ja koko ympäristön hiljaisen elon keskeltä voit löytää mielellesi rauhan. Kylän keskustaa halkovan päätien varrelta löydät ”kolme kovaa koota” – koulun, kaupan ja kosken. Niitä näkemättä et voi lähteä Hirvikoskelta.
Koulun vanhan, keltaisen puurakennuksen edessä raavaankin miehen puntit tutisevat, kun muistuu mieleen entisajan rehtoreiden karttakepit, sekä itse kullekin tuttuakin tutummat koulun ”nurkat”. Jos oikein hiljaa pääset hiipimään koulun vintille, niin tarinan mukaan siellä hiiviskelee koulun rakennusvaiheen aikoihin runsas 110 vuotta sitten syntynyt harmaahapsinen koulutonttu. Tonttu vartioi lasten tekemää koulutyötä ja sitten joulun alla raportoi ystävilleen Korvatunturille miten vuosi on sujunut.
Kun jatkat matkaasi muutaman sata metrisen, niin mäen päällä näet uljaasti kohoavan ”vanhanajan kyliksen”. Jos satut paikalle kesälauantaina, et voi olla kokematta sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kyläläisten keskuudessa vallitsee. Vanhan sekatavarakaupan ( joita näkee enää vain Suomi-Filmin klassikoissa) pihaan on ahtautunut ennennäkemätön määrä autoja ja ihmisiä vaihtamaan kuulumisia niin kylän isäntien ja emäntien, kuin myös lomille ryntäävien mökkiläisten kesken. Kesäkahvilan muurit vaikenevat kylän juoruista, sillä Hirvikoskellahan ei naapuruston asioihin puututa – paitsi jos on pakko tai tarvitaan vielä hengissä olevaa talkooapua!
Jos poikkeat päätien reitiltä hieman sivummalle, silmiesi eteen avartuu sanoin kuvaamattoman kaunis peltomaisema vihreänä ja myöhemmin loppukesästä kullankeltaisena. Voit toki onnistua näkemään vielä jokusen lehmän märehtimässä pellon laidalla ja odottelevan veräjän avautumista lypsyn merkiksi. Jos olet liikkellä iltasella, niin vapaana temmeltävät metsäneläimet kuten ketut, jänikset ja oravat lumoavat sinut viattomilla leikeillään. Kerrotaan, että on kylältä kaadettu satakiloinen villisikakin! Sen antimista pääsi sitten koko kylä nautiskelemaan hirvimajan sikajuhlissa. Sen tapahtumat ovatkin sitten jo legendaa…
Palatessasi päätielle tulet vähitellen Kymijoen varrelle ja sitä ylittävän sillan juurelle. Jokaisen ensimmäistä kertaa siltaa ylittävän on pysähdyttävä ikuistamaan kameralla vuolaana virtaavan kosken pärskeet. Kokenutkin koskimeloja joutuu joskus alistumaan sen voiman keskellä ja keikahtamaan kanootissaan ympäri. Koski kaikessa kauneudessaan ja voimassaan herättää kunnioitusta. Onhan kyläkin saanut nimensä koskesta naarattujen hirvenraatojen vuoksi. Ylempänä Hirvivuolteella oli näes aikoinaan hirvien joenylityspaikka, mutta vuolaana virtaava joki vaati väsyneet uhrinsa, jotka saivat maallisen lepopaikkansa Hirvikosken rantatöyräiltä.
Sillan ylitettyäsi oletkin sitten Vastilan kylässä, joka vielä toistaiseksi on naapurikunnan puolella. Olet historiallisella paikalla, sillä jo aikoja sitten joki teki rajan Ruotsinpyhtään ja ”Venäjänpyhtään” välille – tämä on kuitenkin jo ihan oma tarinansa….
Älä ihmettele, jos vastaasi tulee kilpapyöräilijän näköisiä ihmisiä tai rullasuksilla rehkiviä hikiotsaisia nuorukaisia – et ole keskellä mitään urheilutapahtumaa, vaan tämä on arkipäivää kesäisessä Hirvikoskessa. Voidaankin leikkimielisesti sanoa, että kaikki tiet vievät Hirvikoskelle, niinpä liikunnanharrastajienkin on helppo tänne poiketa suunnasta kuin suunnasta. Jos et vielä ole Hirvikoskella käynnyt, niin olet LÄMPIMÄSTI TERVETULLUT!